Annabelle Craven-Jones (UK): Matkalle eskapistisen ja ehkäisevän väliin

Kuinka me reagoimme kaupunkiin tilana? Vaikuttavatko fyysiset rakenteet aistimuksiimme? Matkalle eskapistisen ja ehkäisevän väliin on olemassa ehdotuksen muodossa. Sijaitessaan parkkipaikalla sen tilapäinen ramppirakennelma houkuttelee yleisöä ottamaan kantaa sen mahdolliseen tarkoitukseen – onko se kuvitteellinen kehotus karata? Vai suoja?

Annabellen työskentely, käytti hän sitten elokuvaa installaatiota tai tekstiä, tutkiskelee ja kyseenalaistaa halua määritellä jotain käsin koskematonta – oli se sitten tuntemus, ajatus, muisto tai ääni. Taiteilijan yritys paikallistaa jotain niin häilyvää tai tavoittamatonta on tarkoituksellisesti käsittämätön ja sellaisenaan muistutuus yrityksen luontaisesta turhuudesta. Taiteilija toivoo tunnustavansa ja antavansa äänen tuntemalleen turhuuden tai järjettömyyden kokemukselle, joka hänen mielestään on olennainen osa yrityksiä tuoda julki aistimuksia, jotka johtavat epävarmuuteen, menetykseen ja välissäolemisen tunteeseen. Hänen installaatiotyönsä käsittelee tilannetta tai tpahtumista keinona esittää kysymyksiä. Yhdistettynä paikkasidonnaisuuden käyttöön, peliin astuvat tarkoituksen kieli ja aitouden kysymys.