Timo Heino (FI): Parrakas neitsyt

Aurinko, kuu, tähdet ja tuli samoin kuin TV, tietokoneen näyttö, valomainokset ja neonvalot – valtaosa kaupallisesta visuaalisuudesta ja mielikuvien luomisesta – perustuvat aineiston katsomiseen valona eli valolähteen katseluun ja valon puoleensa vetävyyteen. Valon katsominen luo tunteen sisältä ulos katsomisesta. Vaikka katsoisi huoneen perällä olevaa TV:tä, tuntuu kuin katsoisi jotain huoneen ulkopuolista – ulkomaailmaa. Valo, ulkoinen, vetää puoleensa ja sen sisäistäminen, valaistuminen tai valoksi muuttuminen toistuvat monissa uskonnoissa. ”Aineettoman kulutuksen” edellyttämä teknologia vaatii massiivisen raaka-aineisiin pohjautuvan tuotannon. Mihin pohjautuu halu vieraantua materian ensisijaisesta olemuksesta ja lumoutuminen teknologian suodattaman illuusiomaailman keinotodellisuudesta?

Heino on valmistanut teoksen mainosvalotaulusta, jonka valopintaan hän on liimannut omat ihokarvansa muodostaen niistä ihmisen hahmon. ”Eläimelliset” karvat ovat ihmiskehon merkki, sokaisevan valon läpäisemä lihaton piirustus; valoon sulautuneen ja kadonneen ruumiin jäänne.

Timo Heino (FI)

Timo Heino (s.1962) tutkii taiteessaan näkyvää aineellista maailmaa. Hän on yhdistänyt toisiinsa ristiriitaisia ja eri kategorioihin miellettyjä asioita kuten kirkkaita synteettisiä akryylimuoveja ja metsästä keräämiään orgaanisperäisiä aineita, huonepölyä ja kirkkaan kliinisiä peilejä, hiuksia ja autonrenkaita tai luuta ja ruostumatonta terästä. Hän pohtii aineiden historiaa, identiteettiä ja tulevaisuutta sekä sitä, miten niiden symbolinen merkitys ja ihmisten suhtautuminen niihin on muuttunut eri aikakausina.