Latai Taumoepeau (TO/AU): Stitching up the sea
Stitching up the Sea on pitkäkestoinen esitysrituaali ja meditaatio, jossa tutkitaan ihmisen haurautta ja haavoittuvuutta, fyysistä ympäristöä ja Moanan aineetonta kulttuuriperintöä.
Esiintyjää ympäröi seinä, jossa on valkoisia säkkejä täynnä tyhjiä lasipulloja. Pullot on pinottu valkoisen pressun päälle, esiintyjällä on jaloissaan tiilisandaalit ja ike (tongalainen työkalu), jota käytetään tavallisesti lyömään mulperipuun kuorta suureksi seremonialliseksi kankaaksi nimeltään tapa tai ngatu. Jätelasi murskautuu kiiltäviksi sirpaleiksi.
Jokainen tyhjä, aukirevitty kassi koristaa esiintyjän kaulaa leinä/sisinä. Yleensä kaulassa pidetään koristeena tuoreita trooppisia kukkia ja lehtiä, joita käytetään toivottamaan vieraita tervetulleeksi ja pidetään kaula viileänä lämmössä, ja vartalokoristeena Tyynellä merellä.
Stitching up the Sea on jatkumoa tauhi vā:sta, holistisesta harjoituksesta, jolla kannatellaan tilaa sosiaalisten suhteiden kautta, ja faivā:sta, aika-avaruuden ruumiillisesta harjoituksesta. Teos tutkii Moanan/Oseanian aineetonta kulttuuriperintöä ja monimutkaisia suhteita Tyynenmeren saarilla.
Suremalla esiintyjä pitää seremoniallisesti saaristomeren itseään lähellä. Menneisyyden edessä hän palaa taas rumaan tulevaisuuteen: ehkä hän tekee hiekkaa, ehkä hän rakentaa uudelleen esi-isiensä maata. Voiko hän uudelleen rakentaa suolavedelle toimijuuden?
Stitching up the sea on kehittyvä sooloteos, jonka tavoitteena on luoda näkyvyyttä ihmisille, jotka ovat asuttaneet ja ruumiillistaneet Tyynenmeren aluetta jo tuhansia vuosia.
Stitching up the Sea luo dystooppisen kuvan idyllisistä saarikohteista, jotka nähdään saarten ulkopuolella enimmäkseen lomakohteina. Tässä esityksessä ei ole Pina Colada -cocktaileja, hypnoottista lantion pyöritystä tai rugbypalloja, vaan dokumentaatiota siitä tuhoisasta hävityksestä ja muutoksesta, joka johtuu ihmisen aikaansaamasta ilmastonmuutoksesta.
Kulttuuriset yhteistyökumppanit: Taliu Aloua ja Tevita Havea
Äänisuunnittelu: James Brown
Suunnittelu ja dramaturginen asiantuntija: Carlos Gomes
Valosuunnittelija: Amber Silk
Teoksen tilaaja: Blacktown Arts Center
Latai Taumoepeau (TO/AU)
Mitä ikiaikaisempi olen, sitä nykyaikaisempaa työni on.
En tee yhtään mitään uutta.
Faivāa tehdessäni, esitän tilaa.
Kun teen tilaa, teen aikaa – ne ovat erottamattomia.
Kun teen faivāa, teen muotoa. Kun teen muotoa, teen myös sisältöä – ne ovat erottamattomia.
Faivā on organisoinnin ja sosiaalisten velvoitteiden taidemuoto eli paikkaan, ruumiiseen ja ympäristöön kytkeytyvää taidetta – ne ovat erottamattomia.
Taiteilijana en ole sidottu mihinkään taidemuotoon.
Olen elossa tänään.
Latai Taumoepeau on live art -taiteilija. Hänen faivā (ruumiillinen harjoitus) on kotoisin hänen kotimaistaan Tongan saarivaltiosta ja syntymäpaikastaan Sydneystä, Gadigalin maasta. Hänen faivānsa keskiössä ovat tongalaiset filosofiset käsitteet vā (tila) ja tā (aika); ikiaikainen ja arkipäiväinen käytäntö tekevät yhdessä näkyväksi ilmastokriisin vaikutuksia Tyynellämerellä.
Hän ajaa kiireellisiä toimia Oseanian muutosten ehkäisemiseksi. Latai osallistuu Australian yhteiskunnallis-poliittiseen maisemaan rodun, luokan ja naisvartalon herkkyydellä; hän on sitoutunut tuomaan näkymättömien yhteisöjen äänet etualalle. Latai on esiintynyt teoksillaan monissa maissa ja maanosissa. Hänen teoksiaan on yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa, mukaan lukien kirjalliset julkaisut. Latai sai äskettäin vuoden 2022 Sidney Myer Creative Fellowshipin ja Australian taideneuvoston stipendin Emerging and Experimental Arts -kategoriassa. Hän on myös saanut Prahan Quadrennial – Excellence in Performance Design Award -palkinnon vuonna 2019. Lähitulevaisuudessa Latai aikoo palata esivanhmepiensa kotiin ja jatkaa syvänmeren matkaa ja taivaallisen navigoinnin lopullista faivaa ennen kuin hänestä itsestään tulee esi-äiti.