Cassils: The Powers That Be (210 Kilometers)

Historian ensimmäisen ANTI Festival International Prize for Live Art -palkinnon
vuonna 2014 voittanut Heather Cassils palaa jälleen Kuopioon.

Kuopiosta on 210 kilometriä Venäjän rajalle. Cassils tarttuu uudessa paikkasidonnaisessa teoksessaan tähän aiheeseen: niin lähellä ANTI-festivaalia on maa, jossa queer- ja trans-ihmiset ovat akuutisti uhattuja, ilman kansalaisoikeuksia.The Powers That Be (210 Kilometers) sijoittuu parkkihalliin, missä autonvalot valaisevat ja autoradiot tahdittavat kohtausta: stunttiopintojensa pohjalta Cassils koreografioi tappelun näkymätöntä vastustajaa vastaan!

Teos vierittää vastuun kaikkien asianosaisten niskoille nostamalla esiin kysymyksen sivustakatsojien ja vihanlietsojien roolista. Se jatkaa Cassilsin viimeaikaisten teosten teemaa ja tarkastelee sitä, kuinka tietynlaisia traumoja ja väkivaltaa ei voi pukea esitykseksi. Kuinka voimme esittää empaattista yli poliittisten ja maiden välisten rajojen? Kuinka voimme aidosti käsittää toisten kamppailut, kun voimme hädin tuskin kuvitella heidän tilanteensa? The Powers That Be (210 Kilometers) liikkuu tilassa, jossa ymmärtäminen voi tapahtua. Se tarjoaa jaetun kokemuksen väkivallan, kamppailun ja selviytymisen todistamisesta.

Cassilsin esitys on väkivaltakohtaus, joka yhtä aikaa yhdistää moninaisia kulttuurisia konteksteja ja yhtä aikaa on kiinni tietyssä paikassa: teoksen äänimaailma sekoittaa uutistekstejä, musiikkia ja radiopuheita molemmilta puolilta Suomi-Venäjä-rajaa.

Konsepti & esitys: Cassils

Äänisuunnittelu: Kadet Kuhne

Taistelukoreografia: Mark Steger

Heather Cassils (CA/US)

Taiteilija Heather Cassils hyödyntää ruumistaan veistosmateriaalina, jolla hän rikkoo yhteiskunnan normeja. Hän käyttää ankaraa fyysistä harjoittelua ja kinesiologian sekä liikuntatieteiden tuntemustaan muokatakseen kehonsa odottamattomiin muotoihin. Kieltämällä kaksijakoisuuden ja käsityksen, jonka mukaan ollakseen virallisesti transsukupuolinen ihmisen on joko käytävä leikkauksessa tai oltava hormonihoidossa, Cassils rikkoo rajoja esiintyen transsukupuolisena, mutta ei tyydy vain vaihtamaan sukupuolesta toiseen vaan pyrkii pikemminkin jatkuvaan muutokseen, jossa keskeistä on prosessi häilyvyyden, tempoilun ja kitkattomuuden tilassa.

Hän muokkaa voimakkaasti treenattuja vartaloita performatiivisiin ja formaalisiin tarkoituksiin sekä rakentaa hiestä, verestä ja jänteistä visuaalista kritiikkiä ja diskurssia fyysisistä ja sukupuoleen liittyvistä ideologioista ja historioista. Cassils hyödyntää käsitteellistämistä, feminismiä, vartalotaidetta, homoestetiikkaa ja Hollywoodia luodessaan visuaalista kieltä, joka on samaan aikaan sekä hätkähdyttävää että luonteikasta.