Raadin jäsenen muistelmia eristyksen keskeltä: ANTI-19

Kirjoittanut Thomas F. DeFrantz

Iäisyys sitten, aikana ennen koronavirusta, kokoonnuimme Kuopioon ja ANTI-2019-festivaalin ihmeiden äärelle. Minut oli kutsuttu ANTI International Prize for Live Art -palkinnon raadin jäseneksi. Kutsu vei minut kauas kotoani Yhdysvaltojen Pohjois-Carolinasta, mutta pääsin kiitollisena kohtaamaan – yhdessä suomalaisyleisön kanssa – neljän ehdokkaaksi asetetun taiteilijan live-esitykset. Festivaalin lopussa joku näistä neljästä saisi pääpalkinnon.

Olen toiminut kotimaassani useissa Live Artiin ja performanssitaiteeseen linkittyvissä raadeissa ja tuomaristoissa, sekä panelistina ja asiantuntijana erilaisissa niihin liittyvissä keskusteluissa ja apuraha- ja residenssihakemuksissa. Työ on minusta aina kiinnostavaa, vaikkakin siihen kuuluu valtava vastuu. Miksi keskitytään tähän eikä tuohon, tai määritellään näitä eikä noita? Mikä nostaa yhden kokemuksen tai taiteellisen eleen toisen yläpuolelle? Miten Live Artin osallistuvuutta voidaan arvioida?

Suhtaudun omiin arvoihini aktiivisella valppaudella. Arvoni ovat antirasistiset, feministiset ja satenkaarimyönteiset. Nämä ovat myös johtamani, esitystilanakin toimivan SLIPPAGE-laboratorion arvot. Saavuin Kuopioon innokkaana kohtaamisiin, jotka vastustavat nykyelämän kolonialistisia patriarkioita. Lukuisissa maailman kolkissa ihmiset törmäävät vihan täyttämään misogyniaan ja puhtaaseen haluttomuuteen nähdä sateenkaarimyönteisyyden kaikkia ihmisiä koskevat hyödyt. Saavuin ANTIin valmiina hämmennykselle ja yllätyksille, avoimena kohtaamisille ja innokkaana näkemään tapoja, joilla vain Live Art voi kommunikoida.

Kuopio 62.89° pohjoiseen

Olen aiemmin tehnyt töitä Norjan Trondheimissa ja Ruotsin Uumajassa. Silti mykistyin jälleen saapuessani pohjoiseen, lähelle Lappia. Varmasti alkuperäiskansat täällä pystyisivät kertomaan taiteen tekemisestä, esityksistä ja siitä, miten selviydytään vastoin todennäköisyyksiä. Nykytaidefestivaalimme liikkuu maisemien mukana, ei koskaan valmiina, samaan aikaan hiljaisena ja täynnä toimintaa. Syyskuinen sää tuntui minusta viileältä ja tihkuva taivas kutsui oluelle sekä hanskojen ja hatun ostoon.

Päivän tai pari kuljin ympäri kaupunkia: katuja, jotka olivat (minusta) hiljaiset, kohti järviä, ylös ja alas teitä ympäröiviä mäkiä, ja katsoin veteen. Puhdistin ja terästin aistini tulevia esityksiä varten. Vuosi 2019 tarjosi uskomattoman joukon teoksia, mukaan lukien hautajaisiin valmistautumista, osallistavaa jousiammuntaa sekä immersiivisen teatteritulkinnan 1800-luvun häistä. Ja paljon, paljon keskusteluja ja mietiskelyä kuolemasta ja kuolemisesta vuoden festivaaliteeman mukaisesti.

Raatikollegani olivat Britanniasta ja Suomesta: upea puheenjohtajamme Saara Turunen sekä Daniel Brine eivät olisi voineet olla parempia seuralaisia tähän päätähuimaavaan seikkailuun. Työmme mahdollisti monta, monta keskustelua ja antoi aikaa tutustua neljän ehdolle asetetun taiteilijan luovaan aineistoon. Jotta saisimme työmme tehdyksi, tutkimme materiaaleja aamiaisella ja lounaalla, juttelimme uteliaina toisistaan poikkeavista mielipiteistämme ja näkökulmistamme ja lähennyimme toisiamme. ANTI Festivalin taiteelliset johtajat Johanna Tuukkanen ja Gregg Whelan opastivat meitä tottuneesti ja hellästi paikkoihin, joissa meidän tuli olla – kirjaimellisesti –, mutta antoivat aina tilaa, kun keskustelimme siitä, millaisin eettisin perustein työtämme tekisimme. Haaste oli selvä: miten kokea näiden neljän taiteilijan työ heidän portfolioidensa ja live-esitystensä kautta ja päättää niiden perusteella palkinnon saaja?

Keskustelimme tavoista, joilla Live Artia voisi määritellä vuonna 2019: tekoina, jotka haastavat oletukset ja tradition sekä esitykseen kohdistuvat ennakko-odotukset. Että Live Art sijaitsee siellä, missä muotojen raja-aidat ylitetään ja häivytetään ja asioista tulee hämmentäviä. Päädyimme siihen, että Live Art on virtaava käsite yhtä lailla kuin se on meidät yhteen sitova liima.

Kahden päivän aikana tapasimme kutakin ehdolla olevaa taiteilijaa tunnin ajan, erillään heidän teoksistaan. Keksimme yhdessä näille tapaamisille muodon: taiteilija sai tehdä puoli tuntia mitä tahansa halusikaan ja sitten me raatina osallistuimme tilanteeseen siihen sopivalla tavalla. Meillä oli muutama yleinen kysymys, joihin halusimme saada vastaukset jollakin lailla.

Mitä varten teoksesi on olemassa?

Onko sillä – tai sinulla – suhdetta yhteisöön?

Mitä haluat taiteesi tekevän maailmassa?

Mitä olet tehnyt?

Miten teos, jonka tulemme näkemään, liittyy teostesi jatkumoon tai muuten siihen, mitä tai miten kerrot taiteestasi?

Onko teoksellasi jokin suhde tulevaisuuteen?

Sekä

Ketä haluat puhutella teoksellasi?

Mikä on sinulle kaikkein tärkeintä?

Mikä on tuonut sinut tänne?

Mitä haluaisit ihmisten näkevän taiteessasi?

Ja sitten oli vielä kysymys, jota en uskonut meidän koskaan kysyvän, mutta jonka esitimme joka kerta:

Mitä tekisit, jos voittaisit palkinnon? 

Luulen, että yllätimme toisemme näissä intiimeissä kohtaamisissa: raadin edustajat ja taiteilijat, jokainen heistä edustamassa omaa tukijoukkoaan ja niitä monia, monia asioita, joita he ovat tuoneet maailmaan. Nämä lyhyet tapaamiset olivat kuin pieniä performansseja: ne luotiin esiin, meitä varten ja meidän kanssamme, jotta oli mahdollista kertoa enemmän siitä herkkyydestä, joka ajaa nämä taiteilijat tekemään taidetta sekä halustaan merkitä maailmassa. Jokainen tapaaminen herätti meissä uudenlaista uteliaisuutta, kun ihmettelimme ja ihastelimme edessämme tapahtuvaa maailmanrakennusta.

Maailman rakennus

Sillä Live Art on takuulla maailman rakentamista: kuvittelemista jotain kohti ja jostain päin, halki esityksen tarjoaman tämän ja nyt. Me raatilaiset menimme esityksiin muun yleisön kanssa ja reflektoimme, kuvittelimme ja rakastimme tavoilla, joita emme tienneet ennen kuin kohtasimme.

Kirjoitimme reflektoivat tekstit jokaiselle tapaamistamme taiteilijoista. Tässä yhteisiä ajatuksiamme:

Keijaun Thomas

Keijaun Thomas muistuttaa, että Live Art pystyy muuttamaan ajatuksiamme sekunnissa. Tehdä rakkaudesta ja välittämisestä käsin – huolehtia yleisöstä. Ihailemme identiteetin kyseenalaistavan äänen voimaa, joka saa meidät pohtimaan omaamme. Minkälaisia suhteita on ihmisten ja identiteettien välillä? Kuinka voimme lähestyä toisiamme? Tämä teos on lautta. Se auttaa meitä pois kosketuksen pelostamme. Live Art on voimakas muoto, joka voi antaa äänen marginalisoiduille. Keijaun osoittaa, että Live Art on täydellinen väline tähän työhön: aito tila ilmaisulle, jota harvemmin on esillä muissa taidemuodoissa. Rohkeus, tarkoitus ja kyky luoda rituaalin kautta tunteita. Teos kysyy: Mitä aiomme tehdä? Teos vaatii: Tarvitsemme sinun apuasi kuvittelussa.

Dana Michel

Jatkuvia yllätyksiä – läheisyyksiä ja pieniä eleitä. Voimaa ja fyysistä kyvykkyyttä, oletusten vastustamista ja venyttämistä. Dana Michel tekee taidetta nähdäkseen ja tietääkseen paremmin. Hän tutkii arkistoa, joka elävöityy esityksen kautta. Elämän mittaisia kokemuksia animoituina. Sisäisyyksiä. Intuitiivista puuhailua esineiden kanssa, joista tulee… vapaita! Liikkeen ja kuvaston huomattavaa poetiikkaa, yhdistettynä eettiseen tekemisen ja jakamisen tapaan. Vaatimaton ja osuva, punnittu ja jäsennetty. Horjuvat askelmat muistuttavat, että pitää pysyä liikkeessä. Unenomainen hahmo, karismaattinen ja absurdi. Ihailemme teoksen selkeyttä, sen suhdetta identiteettiin… unenomainen ja koskettava omalla tavallaan. Voimakas naiskehon läsnäolo. Kiitämme näkemystäsi ja luovaa polkuasi kohti merkittäviä, odottamattomia kuvia.

Cuqui Jerez

Mistä teatteri koostuu? Asiat liikkuvat, ja me liikumme, koska ne liikkuvat. Leijuen, liitäen, tippuen, rinnallaan äänen voimakkaat nousut. Uudestaan ja uudestaan, toistuen, sävy ja rakenne vain muuttuvat, väri ja valo liitävät ajan aavoilla lakeuksilla. Asiat vastustelevat: ne ovat elossa ja sattumanvaraisia, elottomia ja jäsentyneitä samaan aikaan. Poikkeama. Pohdinta. Painovoimalle vastauksena tanssia. Aktiivinen Epävarmuus manifestoituu. Kuka on lavan takana? Tyhjä lava ei ole tyhjä. Kauneuden politiikkaa dramaturgian koreografiassa. Mittakaavan yhtäkkinen tunne, yksityiskohdat huomioiden. Intellektuelli, omistautunut taiteilija, joka elää rakkaudesta taiteeseen. Live Art henkilökohtaisena tutkimuksena, manifestoituen koska niin sen kuuluukin.

Mammalian Diving Reflex

Taide on sosiaalinen harjoite: me harjoittelemme elääksemme. Mammalian Diving Reflex tarjoaa joukon teoksia, jotka yhdistävät ihmisiä, joista tulee itse taideteoksia. Elämän rakentaminen esityksenä. Elämän rakentaminen on esitys. Spontaanien toimien ja nuorekkaan uteliaisuuden vuorovaikutus. Mitä jos voisimme puhua näistä asioista ääneen? Minkälaisia maailmoja voisimmekaan rakentaa? Leikin ihmettelyä, ihmettelyllä leikkimistä, venytämme kohtaamista kohti sen väistämätöntä tulevaisuutta ikimuistoisena elämyksenä. Mitä voimme oppia osallistumalla tällaiseen harjoitukseen? Mitä on olla haavoittuvainen? Miten voimme olla toisillemme rinta rinnan rehellisiä? Äänen antamista marginalisoiduille ihmisille voimakkaan, dynaamisen tapahtumasarjan myötä. Uusien yhdessäelämisen tapojen kokeilu. Sosiaalinen ja taiteellinen yritys ihmisten yhdistämiseksi erilaisuuksien yli.

Lopulta palkinnon sai Dana Michel tällaisin saatesanoin:

Näyttäviä, selkeitä kuvia, joita ei osaa odottaa. Muistojen vyöry esityksen vaatteissa. Kaikella on merkityksensä, kaikki kuulostaa joltain, kaikki värähtelee. Onnea ANTI Festival International Prize for Live Art -voittaja vuonna 2019, Dana Michel.

**

Matkalla kotiin Kuopio muuttui kiinnostavien näkyjen sekamelskaksi. Mäkien kylmät näköalat joka suuntaan kohoavine puineen, lahdelmat ja järvet, yhdistyneet lammet ohjaamassa meitä kohti lentokenttää. Niin monta ystävällistä keskustelua: erään esityksen oppaana toiminut nuori mies, joka oli viettänyt koko elämänsä Kuopion suunnalla, sekä liikematkaajat, jotka sattuivat kuulemaan festivaalista ja tulivat esitykseen. Ja nuori juhlakansa intensiivisissä ja täysin tarpeellisissa loppujuhlissa, joissa saimme kokea vielä yhden nousevan tähden esityksen. Muistelen tätä, kun koronaviruksen aiheuttama eristys pitää minut viidettä kuukautta kotona. Muistan kaiken tuon avauksena juuri sellaiselle live artille, jota tarvitsemme kipeästi juuri nyt: taiteelle, joka on antirasistista, feminististä ja sateenkaarimyönteistä. Muistan tulleeni kuljetetuksi maailmaan uudelleen, nyt uskoen johonkin muuhun: uskoen, että voimme kuvitella kollektiivisen huomisen, joka pohjaa huolenpidolle, jokaiselta jokaiselle.

Kirjoittaja, Thomas F. DeFrantz on SLIPPAGE-laboratorion johtaja (slippage.org).

Artikkeli on osa Shortlist LIVE! #2 -julkaisua, hanki oma kappaleesi verkkokaupastamme!