Ocean Island Mine on Latai Taumoepeaun esitys, jossa hän tekee näkyväksi ikiaikaista ja arkipäiväistä tuhoa lapioimalla sulavaa jäätä.
Nainen, kaksi tuhatta kiloa jäätä, lapio ja tasaista kävelyä pisteestä A pisteeseen B. Esiintyjä työstää menneisyyden avolouhosten ja tulevaisuuden ilmastonmuutoksen väliä edestakaisin; hän louhii kiinteää valkoista kiveä pikkuhiljaa näkymättömiin.
Esitys kysyy: mitä oikein jää jäljelle suurvaltojen jälkeen? Maisemiin syöpyneissä onkaloissa suurvaltojen toiminnan vaikutukset näkyvät. Kysymys kuuluu: kuinka imperiaaliset järjestelmät säilyvät raunioissaan, tuhoutuneissa maisemissa ja ihmiselämän tuhossa?
”Mitä ikiaikaisempi olen, sitä nykyaikaisempaa työni on. En tee yhtään mitään uutta. Faivāa tehdessäni, esitän tilaa. Kun teen tilaa, teen aikaa – ne ovat erottamattomia. Kun teen faivāa, teen muotoa. Kun teen muotoa, teen myös sisältöä – ne ovat erottamattomia. Faivā on organisoinnin ja sosiaalisten velvoitteiden taidemuoto eli paikkaan, ruumiiseen ja ympäristöön kytkeytyvää taidetta – ne ovat erottamattomia. Taiteilijana en ole sidottu mihinkään taidemuotoon. Olen elossa tänään.” – Latai Taumoepeau
