Tiziano Cruz voitti järjestyksessään 10. ANTI Festival International Prize for Live Art -palkinnon

Palkinnonsaajaehdokkaina oli joukko kansainvälisesti menestyneitä, loistavia taiteilijoita. Ehdolla olivat Tiziano Cruz (Argentina), Autumn Knight (Yhdysvallat), Jota Mombaça (Brasilia) ja Joshua Serafin (Filippiinit/Belgia).

Maailman ainoa kansainvälinen live art -palkinto jaettiin Kuopiossa 10. kerran. Palkinto on arvoltaan 30 000 euroa, mikä tekee siitä yhden Suomen suurimmista kulttuuripalkinnoista. Palkinnon rahoittaa Saastamoisen Säätiö.

Palkinnonsaajaehdokkaiden koskettavat teokset esitettiin osana Shortlist LIVE! -tapahtumakokonaisuutta. Shortlist LIVE! järjestettiin nyt viidettä kertaa ANTI-festivaalin aikana 12.–17.9.2023. Palkinnon 10-vuotisjuhlan kunniaksi tuotimme Heidi Backströmin toimittaman juhlajulkaisun verkkoalustalle. Tutustu julkaisuun täältä!

Vuonna 2023 kolmihenkisen palkintoraadin puheenjohtajana toimi taiteilija Cassils (Kanada/Yhdysvallat), ja sen muut jäsenet olivat kuraattorit Giovanna Esposito Yussif sekä Adelaide Bannerman. Bannerman osallistui raadin työskentelyyn etäyhteyksin. Kansainvälinen raati tarkasteli ehdokkaiden työtä viimeisten kolmen vuoden ajalta ja koki heidän viimeaikaiset esityksensä Shortlist LIVE! -ohjelmistossa yhdessä muiden yleisöjen kanssa. Lue täältä raadin puheenjohtajan Cassilsin puhe palkinnojakotilaisuudessa.

Raati kirjoittaa voittajasta:
”Tizianon työ nostaa esiin koloniaalisen väkivallan seurauksia Argentiinassa. Hän nostaa työssään esiin niitä seurauksia, jotka tällä hetkellä vaikuttavat alkuperäiskansoihin, rodullistettuihin ja marginalisoituihin yhteisöihin monentasoisen näkymättömäksi tekemisen, syrjinnän ja alkuperäiskansoja sortavan maankäytön kautta. Laajemmassa perspektiivissä koloniaalinen väkivalta kertoo hallinnasta, joka suosii erilaisuuden katoamista ja valkoisuutta normina. Tämä ilmiö näkyy Amerikoissa ja muualla maailmassa monella eri tasolla. Tizianon työ antaa arvostusta alkuperäiskansoille, jotka sinnikkäästi mikropoliittisin keinoin vastustavat tällaisia jatkuvan alistamisen muotoja, yrittäen samalla luoda maailmoja, joissa moninaisuus saisi arvoa ja kunnioitusta. Soliloquy -esityksessä Tizianon voimakas ja poeettinen puhe taltioi henkilökohtaista ja reflektoi sitä paikallisiin ja alueellisiin suhteisiin sekä kulttuurisiin perinteisiin. Cruz luo kollektiivista ja yhteisöllistä taidetta, joka ei perustu kulutukselle vaan yhteisöjen voimaantumiselle ja historiallisesti vaille jääneiden yhteisöjen tunnustamiselle. ”Kyseessä ei ole minun spektaakkelini”, Tiziano sanoo. Nämä sanat kuvaavat käytäntöjä, joiden avulla liikutaan kohti hierarkioita ja dominanssia purkavia työskentelytapoja, joilla on mahdollista luoda huolellisesti tehtyjä teoksia, jotka samanaikaisesti sekä tallentavat että uusintavat kollektiivista kulttuurista muistia.”