Fragmented Geography

Taustallaan meren luoma, yhtä aikaa aavemainen ja parantava äänimaailma, esiintyjä seisoo lavalla liikkumatta, yllään veistosmainen, valoa heijastavasta pelastuspeitteestä valmistettu asu, jota valaisevat hänen keholleen heijastetut, hitaasti kulkevat aallot. Tästä liikkumattomuudesta muodostuu veistos, sijoiltaan menneen ajan monumentti.

Ennalta äänitetty taustaselostus toimii hajallaan elävän yhteisön muistin runollisena esiin kaivamisena: Kuwaitissa, Jordaniassa ja Palestiinassa vietetty lapsuus, tanssin kautta esiin kohoava queer-identiteetti, kasettinauhan toimiminen ainoana takaisin ”kotiin” vievänä lankana. Ääni kertoo kansakuntien, kehojen ja identiteettien pirstoutumisesta ja äänipohjaisista rituaaleista, joilla tätä vastaan voidaan yrittää pyristellä.

Lavalla on kaksi metalliveistosta, jotka värähtelevät teokseen sisällytetyn äänen mukana ja näin vahvistavat paikasta irrotetuksi joutumisen tunnetta, luoden samalla käsinkosketeltavan äänimaiseman.

Lopuksi performanssi saa uuden muodon: taiteilija kutsuu yleisön liittymään mukaan juhlalliseen kokoontumiseen. Kaseteilta alkaa soida arabiankielisiä kappaleita. Tila muuntuu yhteiseksi tanssilattiaksi, väliaikaiseksi kotimaaksi, jossa kehot muistavat yhdessä.