I was living in a strange place

Henriikka Himman ja työryhmän näyttämöteos käy dialogia arkkitehti Helmi Kajasteen Rakenna, kärsi ja unhoita -esseekokoelman kanssa. Teos kysyy, minkälaisten tilojen ja arkkitehtuuristen maailmankuvien kautta elämämme muodostuu.

Kuvassa kaikki on harmaata, sataa
Huone on vaalea ja siellä on allas nurkassa. Ikkunasta näkyy välillä pilviä.
And what I thought was private is architecture

Arkkitehti Helmi Kajaste kirjoittaa esseekokoelmassaan Rakenna, kärsi ja unhoita siitä, kuinka “Arkkitehtuurin luomat rajat mahdollistavat monille asunnon ja kodin turvallisen suojan. Ne rajaavat ulkopuolelle kaoottisen maailman ja sanovat, että tässä voit levätä hetken”. 

Hän kirjoittaa myös, miten “Vaikka jonkin rakennuksen monumentaalinen tyyli voi viestiä ikuista, ei mikään rakennus ole ikuista.”

I was living in a strange place on näyttämöteos jaettujen ja yksityisten tilojen historiasta, ajasta, arkkitehtuurista ja kodista. Teos käy dialogia Kajasteen esseekokoelman kanssa ja tutkii siitä vaikuttuen, minkälaisten tilojen ja arkkitehtuuristen maailmankuvien kautta elämämme muodostuu. Työryhmään kuuluvat Henriikka Himma, Kaisa Karvinen, Julia Lappalainen, Nicolas Rehn ja Sofia Palillo. Pukusuunnittelu on Hanne Jurmun tekemä. 

How to bring someone with you to a place where you were and can no longer enter?

I was living in a strange place on osa Kulkue-hanketta. Kulkue on kolmen merkittävän taidefestivaalin yhteistyöhanke. ANTI – Contemporary Art Festival (Kuopio), Hangö Teaterträff (Hanko) ja Baltic Circle -festivaali (Helsinki) toteuttavat poikkeuksellisen laajan kotimaisten yhteistuotantojen sarjan sekä kiertuetoimintaa niiden ympärillä. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on edistää festivaalien saavutettavuutta ja pidentää teosten elinkaarta. Hankkeen rahoittaa Suomen kulttuurirahasto.