Anton Nikkilä (FI): Sähkömekaaninen ääniprojekti

Teollinen äänimaailma on Nikkilälle loputon inspiraation lähde, ”deus ex machina”, kun kaavoihinsa kangistunut perinteinen musiikki kahlitsee mielen. Teknologinen ympäristö on toinen luontomme, eikä ole vaikea huomata millaisia lähes uskonnollisia, metafyysisiä tunteita se herättää. Uusien teknologisten lelujen harras palvonta on niiden yleisin muoto, mutta monet muut ovat tavaraluonteen puuttumisen takia jääneet huomaamattomammiksi, kuten tuonpuoleisten äänien kuuleminen radioasemien välisessä kohinassa tai sadepäivän liikenteen jyrinän kokeminen ylimaallisena musiikkina.

Tämän ylärakenteen lisäksi on kuitenkin oleellista nähdä perusrakenne, se että teknologian perimmäinen funktio ei ole muuttunut sitten Karl Marxin aikojen, vain muuttanut muotoaan. Tietokoneet ovat pienoiskokoisia tehtaita, ja internet on globalisoitunut työväentalo, konttorityöläisten vapaa-ajanviettokeskus. Nykyaikainen tietokonemusiikki voi tyytyä ”tutkimaan välinettä”, kertomaanitsestään ja omasta teknologiastaan, mutta se voi myös toimia korvin kuultavana kytkentäkaaviona, jossa metafyysinen abstrakti taso ja materiaalinen todellisuus ovat yhteydessä toisiinsa.