ANTI Festival International Prize for Live Art – Jury Statement 2017

Tämän upean ja ainutlaatuisen palkinnon juryn jäseninä haluamme aloittaa ilmaisemalla ihailumme ja kunnioituksemme kaikille vuoden 2017 voittajaehdokkaille.

Tania El Khoury, Sethembile Msezane, Alexandra Pirici ja The vacuum cleaner: sosiaalisissa, poliittisissa ja ympäristöyhteyksissä luodut monipuoliset työnne ovat esikuvallisia. Erityiset teoksenne – olivatpa ne tehty julkisiin tiloihin, yhteistyössä laitosten kanssa tai pakolaiskriisin tai mielenterveyspalveluiden innoittamana aktivismina – osoittavat, että esittävä taide on voimakas väline, jonka avulla taiteilijat voivat puhua nykypäivän polttavista ongelmista. On tärkeää saada ihmiset ajattelemaan ja kuvittelemaan uudella tavalla ja esittämään uusia vaatimuksia.

Nämä neljä taiteilijaa vaikuttavat Etelä-Afrikassa, Euroopassa, Lähi-idässä ja Isossa-Britanniassa. Jokainen heistä analysoi tarkasti omaa poliittista ympäristöään ja ammentaa sitä herättääkseen ihmiset ja luodakseen tilaa erilaisille mielipiteille ja jopa vihalle. Taiteilijoiden teokset ovat osallistavia. Ne kutsuvat mukaan keskustelemaan jakamalla asioita, herättämällä ajatuksia ja haastamalla.

Heidän työnsä ovat todiste siitä, mihin esittävä taide pystyy: se voi puhua unohdettujen ihmisten puolesta ja heidän kanssaan. Se puhuu ihmisistä, joita emme näe tai joita emme voi nähdä julkisuudessa, se esittelee ääniä, joita emme kuule tai jotka on tulkittu kulttuurissamme väärin.

Vaikka kunkin taiteilijan teokset ovat esteettisesti ja muodollisesti hyvin erilaisia, jury tunnistaa toistuvan ja polttavan tarpeen osoittaa muodolliset käytännöt ja muistamisen sekä vallan ja kilpailla niitä vastaan. Samalla tutkitaan muistia: kuka muistetaan, miksi ja miten? Ja ketä puolestaan ei muisteta?

Jokainen taiteilija käyttää läheisyyttä ja vuorovaikutusta pureutuessaan näihin ja muihinkin aikamme polttaviin kysymyksiin. Jotkut heistä rakentavat teoksensa ytimen omista kokemuksistaan, mutta kaikki peräänkuuluttavat eettistä tutkimusta ja yhteistyömalleja totuutta henkivän teoksen luomiseksi.

Taiteilijat luottavat yleisöönsä ja haluavat myös luoda olosuhteet, joissa yleisö voi luottaa heidän töihinsä. Kaikki osoittavat julkisessa maailmassa äärimmäistä rohkeutta. Aktivisti John Jordanin sanoin: ”Heidän työnsä eivät kuvaa politiikkaa, ne ovat politiikkaa.”

Me juryssä olemme ilahtuneita siitä, että olemme saaneet tutustua näiden taiteilijoiden töihin paremmin ja oppineet ymmärtämään niitä syvällisemmin.  On ollut ilo ja kunnia lukea taiteilijoiden omia pohdintoja töistään. Näin olemme tutustuneet heidän omiin, arvokkaisiin näkemyksiinsä prosessista.

Sethembile Msezanen työllä on yksi selvä tavoite: tuoda mustat eteläafrikkalaiset naiset julkisiin tiloihin ja historiaan vastapainona julkisissa veistoksissa ja muistoissa esiintyville virallisille patriarkaalisille, brittiläisen siirtomaavallan ja afrikkalaisten nationalistien edustajille. Hänen työnsä koostuu julkisilla paikoilla toteutettavista live-esityksistä, tableau-taideteoksista sekä uuden visuaalisen esittämiskielen luovasta valokuvasarjasta, joka antaa mustille naisille paikan kansakunnan historiaan ja poliittiseen talouteen. Sethembile Msezanen työ on rohkeaa. Se, että hänet asetetaan voittajaehdokkaaksi uran tässä vaiheessa, on todistus työn vaikuttavuudesta.

Alexandra Piricin työssä kritisoidaan muodollisen ja perinteisen taiteen ympäristöä ja impulsseja ja fyysisiä konteksteja. Hän käyttää kehoaan välineenä tutkiakseen aikaa – menneisyyttä ja nykyisyyttä – ja luo koreografisia reaktioita gallerioissa ja julkisissa tiloissa. Alexandra Pirici suhtautuu hienotunteisesti julkisten tilojen käytäntöihin, joten vierailujen vuoropuhelut muotoutuvat herkiksi. Hänen yleisön edessä esittämänsä työnsä on uudenlainen tulkinta historiallisesta herkkyydestä ja institutionalismista. Se antaa muodolliset sopivuussäännöt kulttuurin, ilmaisun ja luovuuden tunteistamme. Hänen työnsä kritisoi valtaa ja monumentaalisuutta, ja samalla se on karsittua, korutonta ja hiljaista.

The vacuum cleanerin aktivismi pyytää meitä miettimään uudelleen taiteen tehokkuutta. Mitä taide voi tehdä tai mitä sen pitäisi tehdä? Millaisia velvollisuuksia meillä taiteilijoilla on nykyisin? Tämän työn ytimessä lepää eettinen kysymys: kyse on sitoutumisesta ja vastuullisuudesta. The vacuum cleaner käyttää omia kokemuksiaan epävakaasta mielenterveydestä työnsä lähtökohtana. Tällä tavoin hän voi käsitellä laajempia todellisuuksia. Hiljattain hänen järjestelmän ulkopuolella toimiva aktivisminsa muuttui: hän ryhtyi tekemään yhteistyötä terveydenhuollon tarjoajien, sen käyttäjien ja laitosten kanssa tiloiltaan ihanteellisten ja esteettisten hoitopaikkojen suunnittelemiseksi. Kun hankalaan ongelmaan keskitytään tekemällä yhteistyötä ihmisten kanssa vanhoja ajattelutapoja ja käytäntöjä muuttaen, yksilöihin ja institutionaalisiin käytäntöihin kohdistuu suuri vaikutus. Vasta hiljan mielenterveysongelmat olivat kielletty puheenaihe. Hän on työskennellyt historian oikealla puolella ja luonut teoksia, jotka ovat samaan aikaan kriittisiä, leikkisiä ja syvällisiä.

Tania El Khoury järjestää live-kokemuksia, joissa sisällön ja muodon keskinäinen suhde on erityinen. Hänellä on hienostunut ja herkkä suhde ihmisiin ja yhteisöihin, joita väkivaltaiset ja poliittiset levottomuudet ovat koskettaneet tai terrorisoineet. Hän tekee työtä ihmisten tarinoiden parissa jakaakseen ja säilyttääkseen yksilöiden ja yhteisöjen äänet. Tanian suhde työnsä kohteisiin, luotettuihin, mutta onnettomiin ja syrjäytyneihin yksilöihin, on erittäin eettinen ja osallistava. Lisäksi hän on antelias ja luottavainen yleisöään kohtaan. Olipa kyse viestistä kuolleelta, jonka saamme multaan käpertyessämme, tai käsivarren sisäpintaan merkityistä lähes käsittämättömistä matkoista, taiteilijan luomat kokemukset ovat yksityisiä, vaistomaisia ja aistinvaraisia. Tässä elämä toteutuu yleisön kokemuksessa.

Alexandra, James, Sethembile ja Tania! Yhden voittajan valitseminen on ollut äärettömän vaikeaa. Työnne on upeaa. Se on rohkeaa ja älykästä ja yhteydessä nykymaailmaan. Se on löytänyt uusia muotoja, yhteistyötahoja ja yleisöjä sekä uusia esiintymispaikkoja ja ympäristöjä.

Pitkällisesti pohdittuamme olemme valinneet yhden voittajan. Tämä taiteilija on tehnyt työtä historian oikealla puolella, joka pyrkii merkitsemään meidät muiden kokemuksilla, ja kevyesti, mutta silti häviämättömästi, luonut yksityisiä, emotionaalisia ja eettisiä live-kokemuksia. Vuoden 2017 ANTI Festival International Prize for Live Art -palkinnon saa Tania El Khoury.

Herkkyys, jolla Tania ohjaa yleisökokemusta, on ainutlaatuista. Kokemus pysyy meissä, ja joskus se kirjoitetaan meihin – sananmukaisesti. Hän on tuonut esille aikamme polttavia kysymyksiä luomalla resonoivia kokemuksia, jotka herättävät keskustelua ja mielenpiteiden vaihtoa. Hän luo esityksiä, joissa muistetaan ja merkitään itsemme suhteessa muihin.

Tania kertoo taiteilijapuheenvuorossaan, että vaikka aktivismilla on rajansa, live-taiteilijalla ei niitä ole: taiteilijan prosessi on avoin ja kokeileva. Onnittelemme häntä yksityiskohtaisesta tutkimuksesta ja kiitämme häntä töistään, joita hän on tähän mennessä luonut. Tämä palkinto helpottaa tulevien töiden tekemistä, ja odotammekin niitä innokkaasti.

Lopuksi me juryn jäsenet Lois Keidan, River Lin ja Fiona Winning haluamme onnitella kaikki voittajaehdokkaita eli Sethembile Msezanea, Alexandra Piricia, The vacuum cleaneria ja Tania El Khourya.  Kaikkien voittajaehdokkaiden työtä tarvitaan kipeästi. Me juryssa arvostamme sitä syvästi, ja sitä juhlitaan ansaitusti eri puolilla maailmaa.

Kiitämme myös vilpittömästi sekä ANTI-festivaalia että Saastamoisen säätiötä heidän näkemyksistään ja jatkuvasta tuesta, jonka ansiosta tämä ainutlaatuinen kansainvälinen live art -palkinto voidaan jakaa. Neljänä kuluneena vuotena olemme nähneet voittajien ja voittajaehdokkaiden näkyvyyden kasvavan. Kiitämme siitä vilpittömästi. Taiteen tekeminen on puitteiltaan aina epävarmaa, joten live-taiteilijat ja heidän yleisönsä arvostavat suunnattomasti tunnustusta ja konkreettista tukea. Kiitos.

Fiona Winning (pj)
Lois Keidan
River Lin