Verkko, seitti; visualisoitunut ajatus monimerkityksellisestä jatkumosta. Tila, huone tai käytävä vangitsee katsojan mielikuvituksen ja pakottaa kohtaamaan oman paikkansa tilassa. Jokainen hetki kimpoaa tilassa olijaan ja synnyttää kommunikaatiota. Tila on kuin heijastus jostain; luoko katsoja tilan ja tapahtumat vai hallitseeko tila katsojaa? Lue lisää ▸
Ääntä ja valoa hyödyntävä teos rakennuksen kommunikoinnista ympäristönsä kanssa. Lauhdutin -teoksessa ajatuksena oli käyttää paikan päällä olevia elementtejä, jotka tuovat esille jotain olennaista kohteesta ja sen toiminnasta. Teoksen eri osatekijöistä vain jäähdytysjärjestelmään kuuluva lauhdutin, sen kytkeytyminen päälle ja pois, voi saada aikaan muutoksen teoksen annissa. Lue lisää ▸
Tutitus perustuu pienen vauvan jatkuvaan öiseen tutittamiseen, puoliunessa suoritettavaan refleksinomaiseen sängyn pinnojen välistä hapuiluun, tutin etsimiseen ja tutin ainaiseen hukassa olemiseen. Tutin hukkuminen on pieni tragedia. Tutitus on paria muinaista performanssia lukuun ottamatta Kalle ja Pauliina Turakka-Purhosen ensimmäinen yhteinen teos. Lue lisää ▸
Corbinian Böhm (s. 1966) ja Michael Gruber (s. 1965), joita kutsumme nimellä Empfangshalle, sijoittavat niin sanotun itsenäisen taideteoksen olemassa oleviin infrastruktuureihin intervention kautta. Yleisö on erittäin tärkeässä osassa, sillä se muodostaa osan infrastruktuurista. Ehkäpä yleisö on myös avainroolissa antamassa mahdollista vastausta kysymykseen taiteesta. Lue lisää ▸
Koreografia tanssijalle ja fagotistille syntyi Timo Kortesmäen aloitteesta ja halusta soittaa Karl Heinz Stockhausenin teos vuodelta 1977, ”In Freundschaft”. Opiskelimme partituurin mahdollisimman tarkkaan. Halusimme paitsi oppia teoksen ääni ääneltä, myös saada vaikutteita koreografiaan partituurin tekstuurista, musiikillisista ohjeista ja Stockhausenin omista mielikuvista. Tulkitsimme ohjeita kuten ”überraschende geste” (yllättäviä eleitä), ”langsame Schleife in Raum” (hitaita ympyröitä tilassa), ”tänzerisch – heiter” (tanssillisesti – iloisesti) haluamallamme tavalla – sovelsimme innoittuneesti ohjeita myös kohdissa, joissa niitä ei ole ollut. Lue lisää ▸
Tiedät ehkä miltä näytät, mutta tiedätkö miltä kuulostat? Istuudu Parturi-kampaamo Pirkon tuoliin, niin Monsieur Juha Vois kertoo sen sinulle. Kielellä jota ymmärrät. Juha Valkeapää on työskennellyt monialaisesti äänitaiteen parissa luoden äännelmiä, äänimaailmoja, ääni-installaatioita, ääniperformansseja ja ääniteatteria. Hän on työskennellyt Ääniteatteri Iki-Tursossa ja tehnyt yhteistyötä eri alojen taiteilijoiden kanssa omaten laaja-alaisen kokemuksen äänen mahdollisuuksista ilmaisun välineenä.
Neljäkymmentä Duracell-pupua rummuttaa oodin György Ligetille. Tanssitaiteilija Vera Nevanlinnan performanssiteos Oodi Ligetille on visuaalinen musiikkiesitys, missä 40 Duracell -pupua luovat ilmaan ja tilaan ennalta arvaamattomia rytmejä ja liikeratoja. Teoksessa ilmentyy samaan aikaan järjestys ja epäjärjestys, hallinta ja hallitsemattomuus, maltillisuus ja hiljainen kapina. Lue lisää ▸
Eve Dent jatkaa Anchor Series -improvisaatiosarjaa, joka perustuu tilojen välissä olemiselle. Teos muodostuu Dentin kehon ja rakennuksen välisestä vuoropuhelusta saaden tyhjät, unohdetut tilat elämään sekä huomaamattomat henkilökohtaiset sisäiset ja ulkoiset rajat hengittämään. Hänen kehonsa toimii ankkurina, joka tekee tilan poeettisuuden näkyväksi. Taiteilijana Eve Dent käyttää performanssia, valokuvaa ja installaatiota kyseenalaistaakseen ymmärrystämme kehosta ja sen ympäristöstä. Lue lisää ▸
Teollinen äänimaailma on Nikkilälle loputon inspiraation lähde, ”deus ex machina”, kun kaavoihinsa kangistunut perinteinen musiikki kahlitsee mielen. Teknologinen ympäristö on toinen luontomme, eikä ole vaikea huomata millaisia lähes uskonnollisia, metafyysisiä tunteita se herättää. Uusien teknologisten lelujen harras palvonta on niiden yleisin muoto, mutta monet muut ovat tavaraluonteen puuttumisen takia jääneet huomaamattomammiksi, kuten tuonpuoleisten äänien kuuleminen radioasemien välisessä kohinassa tai sadepäivän liikenteen jyrinän kokeminen ylimaallisena musiikkina. Lue lisää ▸
Tellervo Kalleinen osallistuu ANTI –festivaalille orgaanisella videoprojektillaan In the middle of a movie, joka sai alkunsa vuonna 2000 hänen asuessaan Hampurissa. Kalleinen laittoi lehtiin ja katupylväisiin ilmoituksia: ”Suunnittele elokuvakohtaus omaan kotiisi ja anna minulle rooli siinä”. Tähän mennessä Kalleinen on näytellyt noin 50 ihmisen kodissa Hampurissa, Helsingissä, Tallinnassa, Pietarissa ja Islannissa. ANTI-festivaalilla In the middle of a movie -elokuvakohtauksia on nähtävillä aidossa kuopiolaiskodissa. Lue lisää ▸
Valon, äänen ja taiteilijan läsnäolon muodostama teos on metaforinen tutkimus toivosta. Valo edustaa toivoa ja mahdollisuutta; Kordysille keinovalo merkitsee mahdollisuuden kenttää sekä todellisessa että eteerisessä mielessä. 24 tunnin aikajakson Kordys on valinnut vastaamaan valon luonnollista sykliä ja sitä miten se luodaan uudelleen keinotekoisessa tilassa. Kordys pitää tunnelinäkölaseja koko teoksen keston ajan. Lue lisää ▸
Performanssitaiteilija Helena Bryantista tulee kahden illan ajaksi Ravintola Rosen residenssitarjoilija ja –taiteilija. Sauce on epämuodollinen, koominen ja kaoottinen teos, joka muovautuu residenssin edetessä. Bryant tarjoilee asiakkaille juomia, pöytäkeskusteluita ja performanssitapahtumia tutkien suhdettaan yleisöön ja tapahtumapaikkaan sekä niillä leikitellen. Lue lisää ▸
Käyttämällä kehoaan sekä paikkana että materiaalina live art -taiteilija Kira O’Reillyn sanasto ja työskentelytapa nousevat trauman (haava) ja stigman (jälki) mielikuvista kohti kehon avaamista ja turmelemista, mikä johtaa muuttumiseen tai toiseuteen. Kaikki hänen teoksensa sisältävät jäljen tekemisen aktiviteetin, joka on O’Reillyn tapa reagoida paikkaan, aikaan ja kontekstiin. Lue lisää ▸
Buto -taiteilija Saga Kobayashin teos on improvisaatio, joka perustuu yleisön ja esiintyjän väliseen sanattomaan kommunikaatioon. Kobayashi aloitti uransa vuonna 1969 butohin suuren oppi-isän Tatsumi Hijikatan oppilaana. 1970-luvulla Kobayashi perusti oman ryhmän yhdessä Ryuichi Tachibanan kanssa. Hän on yksi harvoista naisista, joka miesten hallitsemassa japanilaisessa yhteiskunnassa on toiminut tiennäyttäjänä nuoremmille naissukupolville. Lue lisää ▸
90-luvun alusta lähtien yli 300 naista on murhattu Ciudad Juárezissa Pohjois-Meksikossa, Yhdysvaltojen rajalla. Sama määrä naisia on kadonnut. While we were sleeping (the Juárez case) –teos pyrkii kirjaamaan nämä traagiset tapahtumat ja yhtä aikaa artikuloimaan naisiin kohdistuvan väkivallan sallivuutta, joka jatkuu Ciudad Juárezissa. Wolffer käyttää kehoaan symbolisena karttana, joka dokumentoi ja ilmiantaa 50 ilmoitetun väkivaltatapauksen teot. Lue lisää ▸
Jon asuu Lontoossa ja työskentelee yhtälailla taiteen piirissä kuin sen ulkopuolellakin. Hänen taiteelleen ominaista on jatkuva taidemuotojen ja metodien hajottaminen ja levittäminen, minkä kautta hän pyrkii luomaan teoksia, jotka toimivat harmoniassa sijoitusympäristöjensä kanssa. Näin teosten aikaansaama vaikutus on myös voimakkaampi. Lue lisää ▸